Matkalle oli tultu lähdettyä itsekin aika rennolla mielellä sillä viikonlopun aikataulu oli hämärän peitossa, tiesin (muistin) ainoastaan että perjantainen peli jäi väliin koska tulimme paikalle vasta illalla. No aamulla kello 7 oli tietty matsi ja kuuden jälkeen kun raahauduimme hallille ei tunnelma ollut ihan katossa. Lisäksi saimme odotella että "Carl" ilmestyy paikalle avaamaan koppien ovet jne.
Neljän joukkueen miniturnauksemme muut osallistujat olivat Ottawan liepeiltä rajan takaa ja jo etukäteen olimme kuulleet että kanukeilla on tapana antaa kunnon selkäsaunoja :) Ensimmäisessä pelissä vastustajan riveissä pelasi mm. Grillas-niminen kaveri joka luonnollisesti jo kokonsa puolesta nimettiin gorillaksi saman tien. Ja tulos oli varsin arvattava - maalieron oltua kuusi lopetettiin tulostaulun säätäminen ja kello alkoi juosta suoraa aikaa. Tulos oli ehkä enemmän meidän yhden aan-joukkueen epätasaisuuden ansiota kuin vastustajan "hyvyyttä".
Viikonlopun aikana tuli juteltua useammankin valmentajan / vanhemman kanssa (kanukkeja sekä jenkkejä) ja kovasti vähättelivät omien ryhmiensä osaamista vaikka mitään syytä ei ollut. Annoimme muutamassa pelissä kunnon vastuksen mutta aikaiset aamupelit olivat täyttä myrkkyä - siitä ehkä huomasi parhaiten ketkä olivat seuramatkalla ja ketkä pelaamassa. No eipä haitannut, paitsi meidän punapäätä joka oli aivan raivona murskatappioiden jälkeen. Yleensä mainitsivat olevansa B (?) -tasolla, eli omissa sarjoissaan lähempänä alapäätä kuin huippua. Sanoisin että ihan sopivia vastustajia suomalaiselle AA-junnujoukkueelle. Sellainenkin huomio tehtiin että paikalla oli New Jersey Devils -ryhmä, tosin taisivat olla bantam-ikäluokkaa eli meidän nappuloita reilusti vanhempia. Poppoon joku isukki kovasti jutellessamme ihmetteli miten Suomesta (ja Ruotsista) riittää niin paljon hyviä lätkän pelaajia ja samaan hengenvetoon myönsi että rapakon länsirannalla se on vasta about neljänneksi suosituin laji (vaikka Bostonin nurkilla taitaa olla melkein ykkönen).
Ja kun seuramatkalla oltiin niin iso osa ajasta kului vesipuistossa, sään vuoksi ei oikein rinteeseen viitsinyt lähteä (semikireää pakkasta, kovaa tuulta ja lumisadetta) ja kun itse en ole liiemmin skimbaillut viime aikoina en todellakaan uskaltanut laittaa poikia mäkeen ilman aikuista kun mäet ovat jonnin verran jyrkempiä ja pidempiä kuin joku Peuramaa, Vihti tai jopa Ruka...
Täällä siis meni useampikin tunti Jay Peakin Pump Housessa...
Paluumatkalla vielä käytiin Ben & Jerry's -jäätelötehtaalla mutta sepä ei taida enää tämän blogin aihepiiriin kuulua :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti