Meillä on nyt meneillään try-outit ensi kauden joukkueisiin - vanhin ikäluokka siirtyy tasoa ylemmäs ja nuorempi vuosikerta tulee paikkaamaan. Omat poikamme pysyvät edelleen squirtissä ja peeweessä, molemmat olivat siis kevätkauden nuorempaa kaartia. Kaksi ikäryhmäähän pelaa aina yhdessä.
Try-outeissa valmentajat sitten päättävät miten syksyllä muodostetaan A- ja B-joukkueet, sekaisin voi olla esim 2002 ja 2003-junnuja taitotason mukaan. Tavoitteena luonnollisesti nyt on olla A-joukkueissa kun pojat pelasivat uransa alun täällä rapakon takana B-joukkueissaan. Täällä evaluoinnit hoitaa ulkopuoliset riippumattomat ammattivalmentajat joten ns oman pojan suosiminen pitäisi jäädä vähemmälle. Peewee-pojumme on päässyt keväällä hyvään vauhtiin ja varmasti siirtyy A-ryhmään, mutta toisaalta jännitämme nuorempaa squirttiä jolla ollut joitain "ongelmia" ajoittain vaikka pelasi kevään hienosti yhteen ryhmän parhaan pelaajan kanssa mm. viikonlopun pelissä tekivät toistensa syötöistä 1+1 kummallekin.
Try-outit ovat kahtena peräkkäisenä viikkona ilmeisesti samalla ohjelmalla jotta minimoidaan yksittäinen poissaolo tai epäonnistuminen. Laukauksia, syöttöjä, lähipeliä, luistelua, perustaitoja jne. seurataan neljässä ryhmässä joissa kussakin on oma arvioija. Nämä pyörittävät alueen suurinta yksityistä jääkiekon taitokoulua ja ns select-ryhmää, joten ammattitaitoa pitäisi olla.
A-ryhmässä olisi haastavampaa pelata, vauhti olisi kovempaa ja joukkue tasaisempi kun suurimmat osaamistason puutteet omaavat pelaajat jäisivät B-joukkueeseen. Eihän sitä ilman tavoitteita kehity :)
maanantai 31. maaliskuuta 2014
tiistai 25. maaliskuuta 2014
Jay Peak
Nuoremman pelaajan kevään kohokohta taisi olla viikonlopun turnaus Jay Peak -laskettelukeskuksessa Vermontin pohjoisosassa aivan Kanadan rajan tuntumassa. Reissun lähtökohtana oli "fun weekend" sillä resortissa oli isojen laskettelumäkien lisäksi mm. sisävesipuisto, pelihalli ja tietty jäähalli. Reilun neljän tunnin matka sujui ongelmitta vuoristomaisemia ihaillen, tosin Vermontin pohjoisosissa alkoi jo talvi painaa uudestaan päälle.
Matkalle oli tultu lähdettyä itsekin aika rennolla mielellä sillä viikonlopun aikataulu oli hämärän peitossa, tiesin (muistin) ainoastaan että perjantainen peli jäi väliin koska tulimme paikalle vasta illalla. No aamulla kello 7 oli tietty matsi ja kuuden jälkeen kun raahauduimme hallille ei tunnelma ollut ihan katossa. Lisäksi saimme odotella että "Carl" ilmestyy paikalle avaamaan koppien ovet jne.
Neljän joukkueen miniturnauksemme muut osallistujat olivat Ottawan liepeiltä rajan takaa ja jo etukäteen olimme kuulleet että kanukeilla on tapana antaa kunnon selkäsaunoja :) Ensimmäisessä pelissä vastustajan riveissä pelasi mm. Grillas-niminen kaveri joka luonnollisesti jo kokonsa puolesta nimettiin gorillaksi saman tien. Ja tulos oli varsin arvattava - maalieron oltua kuusi lopetettiin tulostaulun säätäminen ja kello alkoi juosta suoraa aikaa. Tulos oli ehkä enemmän meidän yhden aan-joukkueen epätasaisuuden ansiota kuin vastustajan "hyvyyttä".
Viikonlopun aikana tuli juteltua useammankin valmentajan / vanhemman kanssa (kanukkeja sekä jenkkejä) ja kovasti vähättelivät omien ryhmiensä osaamista vaikka mitään syytä ei ollut. Annoimme muutamassa pelissä kunnon vastuksen mutta aikaiset aamupelit olivat täyttä myrkkyä - siitä ehkä huomasi parhaiten ketkä olivat seuramatkalla ja ketkä pelaamassa. No eipä haitannut, paitsi meidän punapäätä joka oli aivan raivona murskatappioiden jälkeen. Yleensä mainitsivat olevansa B (?) -tasolla, eli omissa sarjoissaan lähempänä alapäätä kuin huippua. Sanoisin että ihan sopivia vastustajia suomalaiselle AA-junnujoukkueelle. Sellainenkin huomio tehtiin että paikalla oli New Jersey Devils -ryhmä, tosin taisivat olla bantam-ikäluokkaa eli meidän nappuloita reilusti vanhempia. Poppoon joku isukki kovasti jutellessamme ihmetteli miten Suomesta (ja Ruotsista) riittää niin paljon hyviä lätkän pelaajia ja samaan hengenvetoon myönsi että rapakon länsirannalla se on vasta about neljänneksi suosituin laji (vaikka Bostonin nurkilla taitaa olla melkein ykkönen).
Ja kun seuramatkalla oltiin niin iso osa ajasta kului vesipuistossa, sään vuoksi ei oikein rinteeseen viitsinyt lähteä (semikireää pakkasta, kovaa tuulta ja lumisadetta) ja kun itse en ole liiemmin skimbaillut viime aikoina en todellakaan uskaltanut laittaa poikia mäkeen ilman aikuista kun mäet ovat jonnin verran jyrkempiä ja pidempiä kuin joku Peuramaa, Vihti tai jopa Ruka...
Täällä siis meni useampikin tunti Jay Peakin Pump Housessa...
Paluumatkalla vielä käytiin Ben & Jerry's -jäätelötehtaalla mutta sepä ei taida enää tämän blogin aihepiiriin kuulua :)
Matkalle oli tultu lähdettyä itsekin aika rennolla mielellä sillä viikonlopun aikataulu oli hämärän peitossa, tiesin (muistin) ainoastaan että perjantainen peli jäi väliin koska tulimme paikalle vasta illalla. No aamulla kello 7 oli tietty matsi ja kuuden jälkeen kun raahauduimme hallille ei tunnelma ollut ihan katossa. Lisäksi saimme odotella että "Carl" ilmestyy paikalle avaamaan koppien ovet jne.
Neljän joukkueen miniturnauksemme muut osallistujat olivat Ottawan liepeiltä rajan takaa ja jo etukäteen olimme kuulleet että kanukeilla on tapana antaa kunnon selkäsaunoja :) Ensimmäisessä pelissä vastustajan riveissä pelasi mm. Grillas-niminen kaveri joka luonnollisesti jo kokonsa puolesta nimettiin gorillaksi saman tien. Ja tulos oli varsin arvattava - maalieron oltua kuusi lopetettiin tulostaulun säätäminen ja kello alkoi juosta suoraa aikaa. Tulos oli ehkä enemmän meidän yhden aan-joukkueen epätasaisuuden ansiota kuin vastustajan "hyvyyttä".
Viikonlopun aikana tuli juteltua useammankin valmentajan / vanhemman kanssa (kanukkeja sekä jenkkejä) ja kovasti vähättelivät omien ryhmiensä osaamista vaikka mitään syytä ei ollut. Annoimme muutamassa pelissä kunnon vastuksen mutta aikaiset aamupelit olivat täyttä myrkkyä - siitä ehkä huomasi parhaiten ketkä olivat seuramatkalla ja ketkä pelaamassa. No eipä haitannut, paitsi meidän punapäätä joka oli aivan raivona murskatappioiden jälkeen. Yleensä mainitsivat olevansa B (?) -tasolla, eli omissa sarjoissaan lähempänä alapäätä kuin huippua. Sanoisin että ihan sopivia vastustajia suomalaiselle AA-junnujoukkueelle. Sellainenkin huomio tehtiin että paikalla oli New Jersey Devils -ryhmä, tosin taisivat olla bantam-ikäluokkaa eli meidän nappuloita reilusti vanhempia. Poppoon joku isukki kovasti jutellessamme ihmetteli miten Suomesta (ja Ruotsista) riittää niin paljon hyviä lätkän pelaajia ja samaan hengenvetoon myönsi että rapakon länsirannalla se on vasta about neljänneksi suosituin laji (vaikka Bostonin nurkilla taitaa olla melkein ykkönen).
Ja kun seuramatkalla oltiin niin iso osa ajasta kului vesipuistossa, sään vuoksi ei oikein rinteeseen viitsinyt lähteä (semikireää pakkasta, kovaa tuulta ja lumisadetta) ja kun itse en ole liiemmin skimbaillut viime aikoina en todellakaan uskaltanut laittaa poikia mäkeen ilman aikuista kun mäet ovat jonnin verran jyrkempiä ja pidempiä kuin joku Peuramaa, Vihti tai jopa Ruka...
Täällä siis meni useampikin tunti Jay Peakin Pump Housessa...
Paluumatkalla vielä käytiin Ben & Jerry's -jäätelötehtaalla mutta sepä ei taida enää tämän blogin aihepiiriin kuulua :)
keskiviikko 19. maaliskuuta 2014
Beanpot
Beanpot-turnaukset tai oikeastaan pelkät pelit ovat täällä iso juttu: alkuvuodesta pelataan pahimpia vastustajia vastaan ns beanpot-pelit:
"It has become Boston's 'social event of winter season.' The first two Monday nights of February in Boston are reserved for the Beanpot, an annual hockey tournament that features Boston College, Boston University, Harvard and Northeastern."
No eihän me paikan päällä käyty paitsi meidän 9v-kanssa jolla oli ihan oma beanpot-turnaus :)
Nää Squirtit jaettiin neljään joukkueeseen: USA, Kanada, Suomi ja Ruotsi. Valmentajat varmistivat etukäteen että JK pääsee Suomen joukkueeseen. Tietysti! Kyseessä siis ihan sekajoukkueilla pelattu miniturnaus - palkintona kultaotteluun pääsystä oli pari-kolme tuntia lisää unta sunnuntaiaamuna. Onneksi meitä suosi arpa: Saatiin A-joukkueesta pari veljestä tai itse asiassa toinen niistä oli kai nuorempi mutta kun isäpappa on paikallisen high schoolissa hommissa niin pojilla on "ylimääräistä jäätä" ihan niin paljon kuin haluavat... ja muutama hyvin pelaava tyttö kanssa! Kuten on jo tullut mainittua niin täällä tytöt pelaa melko paljon lätkää poikien ohella, ja usein myös omissa joukkueissaan mikäli pelaajia riittää.
USA kaatui ensimmäisessä matsissa lähes leikitellen ja USA-huudot hiljenivät melko nopeasti. Ruotsi oli myös selvittänyt tiensä loppuotteluun sunnuntaina. Samalla kaavalla mentiin loppuottelussa, Suomi jyräsi ja kun leikkimielellä oltiin mukana niin valmentaja halusi että kaikki saavat maalintekomahdollisuuden, omien super stara -poikiensa lisäksi...
Hauskaa oli ja reilua meininkiä!
Kuvasta voi ehkä epämääräisesti päätellä että "pääsin" vaihtoaitioon hommiin :)
"It has become Boston's 'social event of winter season.' The first two Monday nights of February in Boston are reserved for the Beanpot, an annual hockey tournament that features Boston College, Boston University, Harvard and Northeastern."
No eihän me paikan päällä käyty paitsi meidän 9v-kanssa jolla oli ihan oma beanpot-turnaus :)
Nää Squirtit jaettiin neljään joukkueeseen: USA, Kanada, Suomi ja Ruotsi. Valmentajat varmistivat etukäteen että JK pääsee Suomen joukkueeseen. Tietysti! Kyseessä siis ihan sekajoukkueilla pelattu miniturnaus - palkintona kultaotteluun pääsystä oli pari-kolme tuntia lisää unta sunnuntaiaamuna. Onneksi meitä suosi arpa: Saatiin A-joukkueesta pari veljestä tai itse asiassa toinen niistä oli kai nuorempi mutta kun isäpappa on paikallisen high schoolissa hommissa niin pojilla on "ylimääräistä jäätä" ihan niin paljon kuin haluavat... ja muutama hyvin pelaava tyttö kanssa! Kuten on jo tullut mainittua niin täällä tytöt pelaa melko paljon lätkää poikien ohella, ja usein myös omissa joukkueissaan mikäli pelaajia riittää.
USA kaatui ensimmäisessä matsissa lähes leikitellen ja USA-huudot hiljenivät melko nopeasti. Ruotsi oli myös selvittänyt tiensä loppuotteluun sunnuntaina. Samalla kaavalla mentiin loppuottelussa, Suomi jyräsi ja kun leikkimielellä oltiin mukana niin valmentaja halusi että kaikki saavat maalintekomahdollisuuden, omien super stara -poikiensa lisäksi...
Hauskaa oli ja reilua meininkiä!
Kuvasta voi ehkä epämääräisesti päätellä että "pääsin" vaihtoaitioon hommiin :)
tiistai 18. maaliskuuta 2014
NHL-harkkaa
Tässä sellainen nopea pikkupostaus harjoitteesta mitä en ole Suomessa bongannut. Kuten oheisessa kuvassa näkyy välillä maali laitetaan muutaman metrin päähän nurkasta ja sitten mennään toisella kahdesta versiosta:
1) Jos maali on lähempänä laitaa niin pelaajia on 1 tai 2 ja kiekko pitää käyttää ympyröivillä omilla pelaajilla (jotka ei siis muuten osallistu) ennen kuin saa vetää maalia kohti.
2) Ja jos maali on kauempana reunasta niin jäällä voi olla vaikka kymmenen kaveria ja suhina on aikamoinen - aivan kuten NHL:ssä missä tilaa on vähän ja pelin rytmi joskus todella nopea ja tiukka.
Tuossa kyllä pitää pelaajalla olla pää mukana sillä koko ajan joku tulee jostain, kiekko seilailee ja mailoja viuhuu vasemmalta tai oikealta.
Eli kyllä "kasvattaa"?
1) Jos maali on lähempänä laitaa niin pelaajia on 1 tai 2 ja kiekko pitää käyttää ympyröivillä omilla pelaajilla (jotka ei siis muuten osallistu) ennen kuin saa vetää maalia kohti.
2) Ja jos maali on kauempana reunasta niin jäällä voi olla vaikka kymmenen kaveria ja suhina on aikamoinen - aivan kuten NHL:ssä missä tilaa on vähän ja pelin rytmi joskus todella nopea ja tiukka.
Tuossa kyllä pitää pelaajalla olla pää mukana sillä koko ajan joku tulee jostain, kiekko seilailee ja mailoja viuhuu vasemmalta tai oikealta.
Eli kyllä "kasvattaa"?
Tilaa:
Kommentit (Atom)