Fanikamaa

No totta kai tuli vielä tilattua tulevaa yliopistomatsia varten sopiva fanipaita, tosin vain yksi kpl tällä kertaa.

St Cloud State Huskies - HERE WE COME!

Ja hinta oli kohtuulliset $26 + postikulut, joten ei pahasti kirpaise lompakkoakaan. Siinäpä Nykkiläiset yliopisto-opiskelijat purevat hammasta kun hurrataan vastustajille!

College-lätkää

Tulipa shopattua lisää lätkälippuja eli meidän kuuden hengen porukalle liput yliopistopeliin Union College (Schenectady NY) - SCSU Huskies (St Cloud MN). Ajomatkaa on reilut 300 km per suunta ja lippuihin upposi rouheet $55 postikuluineen...

No miksi tuonne periferiaan (Albanyn takana), onhan täällä Boston University ja aiemmin mainittu Harvard, noin niinkuin muutama huippuesimerkki mainitakseni? Osaltaan vaikuttanee se että Huskiessa pelaa neljä suomalaista joista kolme Espoo Bluesin junnuringistä (ja yksi Porista):

Niklas Nevalainen
Kalle Kossila
Mika Ilvonen
Rasmus Reijola (mv)

Ainakin osa on pärjännyt varsin kohtuullisesti peleissä joten odotan kovasti mielenkiintoista ja tuloksekasta vääntöä.

Lisäksi yksi pojista on "melkein sukulainen" eli siskontytön serkku (toisen suvun suuntaan).

Bruins-lippusatoa

Syksy tulee ja Bruinsin liput on käytännössä myyty loppuun... Lippumyynti alkoi reilu viikko sitten ja nyt oli enää satunnaisia lippuja tarjolla. Onneksi pomo oli ostanut nipun "mielenkiintoisimpiin" peleihin - Minnesota Wild (Koivu, Granlund) sekä Florida Panthers (Barkov, Bergenheim, Jokinen). Vaikka molempiin en ole vielä lupautunut, niin ehkäpä pitää vielä kaivaa kuvetta kun suomalaisedustus on melkoisen mainio :) Lisäksi tuli hankittua muutama lippu Chicago Blackhawks -peliin (Teräväinen) ja koko perheen voimalla vielä Islander preseason -matsiin kun kerran liput olivat noin 1/10 normaalista hinnasta.

Tyyristä touhua kun vertaa 30 euron Blues-tiketteihein (parhaat paikat).

Bruins-rekisterikilvet

Meni juuri auto vaihtoon ja uuteen halusin tietysti Boston Bruins -rekisterikilvet, kuinkas muuten. Diilerillä oli kilpiä hyllyssä ja normaalin $50 rekisteröintimaksun päälle tuli muhkeat $40 lisähintaa ja Bruins - "Invest in Youth Hockey" -kilvet ruuvattiin autoon kiinni :)

Näin täällä ameriikan ihmemaassa.

Niin ja sellainen lisähuomio että ko. ylimääräinen raha menee paikallisen nuorisokiekon tukemiseen - eri kilvillä voi valita eri lahjoituskohteita oman makunsa mukaan. Viime syksyyn mennessä oli jo saatu kerättyä yli $1.2m nuorisokiekon tukiin.

Hockey Town

Sellainen pieni etu tässä Bostonin nurkilla majailusta tietty on että pääsee katsomaan Bruinsin vahvoja peliotteita, aina kun lompakko antaa myöten (alakatsomon paikat, vakiopelit n. $200-250 ja 1. pudostupeli n. $250). Junalla ajettiin hallin alle asemalle - myös autolla ajettiin yhteen peliin sopivaa kertakorvausta vasten hallin/juna-aseman alapuolella sijaitsevaan parkkihalliin, hissillä ylös ja peliin, ns juomat mukana katsomoon :)

Tunnelma oli ns kohdallaan

Kesävinkki

Rahalla saa ja hevosella pääsee. Amerikka on maksullisen harjoittelun luvattu maa, jos massia löytyy niin ohjelmaa on enemmän tarjolla kuin kukaan pystyy osallistumaan. Tässäpä matkavinkki kesäksi 2014 tai 2015: Boston Junior Bruins Boarding Camp.

Vaihtoehtoina on kaksi ykköstason harjoittelupaikkaa: Jay Peak -laskettelukeskus Vermontissa tai New England Sports Center, Marlborough (MA). Jay Peakistä voit lukea aiemman juttuni ja NESC on yksi parhaita harjoitusareenoita mitä olen nähnyt tähän asti kuudella kaukalolla ja hyvillä palveluilla - aivan lähialueella on hotelli, mall, iso lätkäkauppa, Best Buy, Target jne ja sijainti on muutenkin isojen moottoriteiden risteyksessä. Nykkiin n. 3,5h ajo.

Vink vink...

Try-outs

Meillä on nyt meneillään try-outit ensi kauden joukkueisiin - vanhin ikäluokka siirtyy tasoa ylemmäs ja nuorempi vuosikerta tulee paikkaamaan. Omat poikamme pysyvät edelleen squirtissä ja peeweessä, molemmat olivat siis kevätkauden nuorempaa kaartia. Kaksi ikäryhmäähän pelaa aina yhdessä.

Try-outeissa valmentajat sitten päättävät miten syksyllä muodostetaan A- ja B-joukkueet, sekaisin voi olla esim 2002 ja 2003-junnuja taitotason mukaan. Tavoitteena luonnollisesti nyt on olla A-joukkueissa kun pojat pelasivat uransa alun täällä rapakon takana B-joukkueissaan. Täällä evaluoinnit hoitaa ulkopuoliset riippumattomat ammattivalmentajat joten ns oman pojan suosiminen pitäisi jäädä vähemmälle. Peewee-pojumme on päässyt keväällä hyvään vauhtiin ja varmasti siirtyy A-ryhmään, mutta toisaalta jännitämme nuorempaa squirttiä jolla ollut joitain "ongelmia" ajoittain vaikka pelasi kevään hienosti yhteen ryhmän parhaan pelaajan kanssa mm. viikonlopun pelissä tekivät toistensa syötöistä 1+1 kummallekin.

Try-outit ovat kahtena peräkkäisenä viikkona ilmeisesti samalla ohjelmalla jotta minimoidaan yksittäinen poissaolo tai epäonnistuminen. Laukauksia, syöttöjä, lähipeliä, luistelua, perustaitoja jne. seurataan neljässä ryhmässä joissa kussakin on oma arvioija. Nämä pyörittävät alueen suurinta yksityistä jääkiekon taitokoulua ja ns select-ryhmää, joten ammattitaitoa pitäisi olla.

A-ryhmässä olisi haastavampaa pelata, vauhti olisi kovempaa ja joukkue tasaisempi kun suurimmat osaamistason puutteet omaavat pelaajat jäisivät B-joukkueeseen. Eihän sitä ilman tavoitteita kehity :)

Jay Peak

Nuoremman pelaajan kevään kohokohta taisi olla viikonlopun turnaus Jay Peak -laskettelukeskuksessa Vermontin pohjoisosassa aivan Kanadan rajan tuntumassa. Reissun lähtökohtana oli "fun weekend" sillä resortissa oli isojen laskettelumäkien lisäksi mm. sisävesipuisto, pelihalli ja tietty jäähalli. Reilun neljän tunnin matka sujui ongelmitta vuoristomaisemia ihaillen, tosin Vermontin pohjoisosissa alkoi jo talvi painaa uudestaan päälle.

Matkalle oli tultu lähdettyä itsekin aika rennolla mielellä sillä viikonlopun aikataulu oli hämärän peitossa, tiesin (muistin) ainoastaan että perjantainen peli jäi väliin koska tulimme paikalle vasta illalla. No aamulla kello 7 oli tietty matsi ja kuuden jälkeen kun raahauduimme hallille ei tunnelma ollut ihan katossa. Lisäksi saimme odotella että "Carl" ilmestyy paikalle avaamaan koppien ovet jne.

Neljän joukkueen miniturnauksemme muut osallistujat olivat Ottawan liepeiltä rajan takaa ja jo etukäteen olimme kuulleet että kanukeilla on tapana antaa kunnon selkäsaunoja :) Ensimmäisessä pelissä vastustajan riveissä pelasi mm. Grillas-niminen kaveri joka luonnollisesti jo kokonsa puolesta nimettiin gorillaksi saman tien. Ja tulos oli varsin arvattava - maalieron oltua kuusi lopetettiin tulostaulun säätäminen ja kello alkoi juosta suoraa aikaa. Tulos oli ehkä enemmän meidän yhden aan-joukkueen epätasaisuuden ansiota kuin vastustajan "hyvyyttä".

Viikonlopun aikana tuli juteltua useammankin valmentajan / vanhemman kanssa (kanukkeja sekä jenkkejä) ja kovasti vähättelivät omien ryhmiensä osaamista vaikka mitään syytä ei ollut. Annoimme muutamassa pelissä kunnon vastuksen mutta aikaiset aamupelit olivat täyttä myrkkyä - siitä ehkä huomasi parhaiten ketkä olivat seuramatkalla ja ketkä pelaamassa. No eipä haitannut, paitsi meidän punapäätä joka oli aivan raivona murskatappioiden jälkeen. Yleensä mainitsivat olevansa B (?) -tasolla, eli omissa sarjoissaan lähempänä alapäätä kuin huippua. Sanoisin että ihan sopivia vastustajia suomalaiselle AA-junnujoukkueelle. Sellainenkin huomio tehtiin että paikalla oli New Jersey Devils -ryhmä, tosin taisivat olla bantam-ikäluokkaa eli meidän nappuloita reilusti vanhempia. Poppoon joku isukki kovasti jutellessamme ihmetteli miten Suomesta (ja Ruotsista) riittää niin paljon hyviä lätkän pelaajia ja samaan hengenvetoon myönsi että rapakon länsirannalla se on vasta about neljänneksi suosituin laji (vaikka Bostonin nurkilla taitaa olla melkein ykkönen).

Ja kun seuramatkalla oltiin niin iso osa ajasta kului vesipuistossa, sään vuoksi ei oikein rinteeseen viitsinyt lähteä (semikireää pakkasta, kovaa tuulta ja lumisadetta) ja kun itse en ole liiemmin skimbaillut viime aikoina en todellakaan uskaltanut laittaa poikia mäkeen ilman aikuista kun mäet ovat jonnin verran jyrkempiä ja pidempiä kuin joku Peuramaa, Vihti tai jopa Ruka...

Täällä siis meni useampikin tunti Jay Peakin Pump Housessa...



Paluumatkalla vielä käytiin Ben & Jerry's -jäätelötehtaalla mutta sepä ei taida enää tämän blogin aihepiiriin kuulua :)

Beanpot

Beanpot-turnaukset tai oikeastaan pelkät pelit ovat täällä iso juttu: alkuvuodesta pelataan pahimpia vastustajia vastaan ns beanpot-pelit:

"It has become Boston's 'social event of winter season.' The first two Monday nights of February in Boston are reserved for the Beanpot, an annual hockey tournament that features Boston College, Boston University, Harvard and Northeastern."

No eihän me paikan päällä käyty paitsi meidän 9v-kanssa jolla oli ihan oma beanpot-turnaus :)

Nää Squirtit jaettiin neljään joukkueeseen: USA, Kanada, Suomi ja Ruotsi. Valmentajat varmistivat etukäteen että JK pääsee Suomen joukkueeseen. Tietysti! Kyseessä siis ihan sekajoukkueilla pelattu miniturnaus - palkintona kultaotteluun pääsystä oli pari-kolme tuntia lisää unta sunnuntaiaamuna. Onneksi meitä suosi arpa: Saatiin A-joukkueesta pari veljestä tai itse asiassa toinen niistä oli kai nuorempi mutta kun isäpappa on paikallisen high schoolissa hommissa niin pojilla on "ylimääräistä jäätä" ihan niin paljon kuin haluavat... ja muutama hyvin pelaava tyttö kanssa! Kuten on jo tullut mainittua niin täällä tytöt pelaa melko paljon lätkää poikien ohella, ja usein myös omissa joukkueissaan mikäli pelaajia riittää.

USA kaatui ensimmäisessä matsissa lähes leikitellen ja USA-huudot hiljenivät melko nopeasti. Ruotsi oli myös selvittänyt tiensä loppuotteluun sunnuntaina. Samalla kaavalla mentiin loppuottelussa, Suomi jyräsi ja kun leikkimielellä oltiin mukana niin valmentaja halusi että kaikki saavat maalintekomahdollisuuden, omien super stara -poikiensa lisäksi...

Hauskaa oli ja reilua meininkiä!

Kuvasta voi ehkä epämääräisesti päätellä että "pääsin" vaihtoaitioon hommiin :)

NHL-harkkaa

Tässä sellainen nopea pikkupostaus harjoitteesta mitä en ole Suomessa bongannut. Kuten oheisessa kuvassa näkyy välillä maali laitetaan muutaman metrin päähän nurkasta ja sitten mennään toisella kahdesta versiosta:

1) Jos maali on lähempänä laitaa niin pelaajia on 1 tai 2 ja kiekko pitää käyttää ympyröivillä omilla pelaajilla (jotka ei siis muuten osallistu) ennen kuin saa vetää maalia kohti.

2) Ja jos maali on kauempana reunasta niin jäällä voi olla vaikka kymmenen kaveria ja suhina on aikamoinen - aivan kuten NHL:ssä missä tilaa on vähän ja pelin rytmi joskus todella nopea ja tiukka.

Tuossa kyllä pitää pelaajalla olla pää mukana sillä koko ajan joku tulee jostain, kiekko seilailee ja mailoja viuhuu vasemmalta tai oikealta.

Eli kyllä "kasvattaa"?

Harvard

Peewee-joukkueemme oli järjestänyt Harvardin yliopistoon tapahtuman missä porukkamme ensin pelasi keskenään matsin isossa hallissa, söi pitsat ja lopuksi ohjelmassa oli vielä tiukka college-peli Harvard-Dartsmouth. No kaikki mennyt ihan suunnitelmien mukaan, mutta siitä tarkemmin alempana :)

Sattumoisin Harvard on jatkuvasti rankattu maailmalla ykköseksi joten mikäs sen mukavampaa kuin käydä maailman parhaassa yliopistossa katselemassa vähän meininkiä. Ajomatka alkuiltapäivästä Bostonin kylkeen Cambridgeen sujui varsin mallikkaasti ja jopa parkkipaikat "otettiin" ilman kommelluksia. Itse hallikin löytyi vaikka isommassa remontissa olikin kiertotien päässä. Vieressä sijaitsi varsin roomalaishenkinen jalkapalloareena joka näin talvella piti sisällään kuplahallin. Vähän tuli sellainen Colisseum-fiilinkin tuon vieressä...

Olihan se mukava katsoa kerrankin peliä oikeassa jäähallissa kuin normaaleissa harkkahalleissa, eikä tunnelmaa juurikaan latistanut tyhjät katsomot. Pizzaa ja muuta purtavaa oli tarjolla nälkäisille tosin aika suolaiseen hintaan.

Pelin jälkeen jouduimme odottelemaan tovin ennen varsinaisen Harvardin matsin alkua. Nuorempi mukana ollut herra jo alkoi hermostumaan hengailuun, mutta kuluihan se aika sittenkin. Pelin alkua ei sitten nähtykään ja taisi koko peli peruuntua kun jääkone otti ja hajosi ennen viimeistä kierrostaan. Eihän näin pitäisi käydä mutta kun vaan kävi. Ukko jos toinenkin kävi asiaa ihmettelemässä ja masiina työnnettiin pelaajien avulla pois jäältä reilun puolen tunnin odottelun jälkeen. Tuossa vaiheessa totesimme että ei tästä varmaan mitään tule ja otettiin hatkat. Sääli että illan kohokohta sitten jäi väliin. Pitää varmaan paikata jollain AHL-matsilla tms.

Soittokunta kyllä jaksoi urheasti pitää ääntä koko ajan - joten tunnelma ei kovin pahasti päässyt latistumaan...

Tekniikkajäitä

Lätkä on hauskaa ja sen hauskempaa mitä paremmin se kulkee... (näin isän silmin ainakin) eli poika tehojäille kun harjoituskerrat ovat täällä vähän niukempia kuin "koto-Suomessa". Muutenkin normaaliharkoissa harvemmin tulee sellaista tekniikkaharjoitusta mitä tarvitaan kunkin pelaajan kohdalla. Onneksi ollaan lätkäkaupungissa joten ei muuta kuin etsimään mistä apua löytyy eikä kaukaa / kauan tarvinnut hakea - New England Sports Center eli NES/NESC tuossa ns vähän matkan päästä tarjoaa vaikka mitä kuuden kaukalon ohella.

"Victor Teleguine Hockey Skills Development Clinics" on kerran viikossa ja kun Ameriikassa ollaan niin Eurooppa on kova juttu (ja vice versa, eikö niin...):

• Boston Bruins Skills Coach
• Professional Player, Russian Red Army Central Team and Finland
• Professional Coach, Central Army Camps with Vladimir Lutchenko and Alex Kasatonov

Parin meilin jälkeen mentiin paikalle - tietty sopivasti Super Bowlin aikaan - ja ilmoittautumisessa valaistui ettei tarvitsekaan kerralla maksaa koko kymmenen kerran settiä ($250) vaan voi tulla niinä kertoina kun haluaa ja maksaa sen $30 yksittäisestä käynnistä. No mutta sehän on mukavaa kun ei ole pakko sitoutua johonkin uuteen ohjelmaan vaan voi viikonloppuna halutessaan tehdä jotain muutakin :) Kolmen kympin sekki kaverille kouraan ja poika pukkariin.

Sen verran olen laistanut harjoitusten seuraamisesta että en osaa syvällä rintaäänellä kommentoida muuta kuin että ihan hyvältä näytti - kaverit laitettiin kuljettamaan kiekkoa tötteröitä kierrellen erilaisilla tavoilla, välillä piti kiertää ne takaperin jne. Hyvää harjoitusta siis.

Ensimmäiset pelit

Kausi meidän osalta alkoi, tai jatkui, uuden joukkueen uusissä väreissä tänä viikonloppuna. Lauantai aamuna oli tiukka herätys klo 7.10 peliin 04-junnumme kanssa. Tästä huolimatta (ei olla kovin aamuvirkkuja...) peli meni pirteästi ottaen vielä huomioon että Squirt-junnullemme tämä oli lisäksi ensimmäinen ison kentän ottelu. Vaikka maaleja ei saanut suureksi pettymykseksi tehtyä muutamasta hyvästä paikasta, niin pisteet menivät tasajakoon joukkueiden kesken... Pelaajien, valmentajien ja vanhempien vastaanotto on ollut kerrassaan lämmin, pojat hurraavat kun esim vanhempi H tulee koppiin ja high faiveja annetaan onnistumisen jälkeen. Muutenkin tsemppaaminen on kovalla tasolla, harkoissa epäonnistunutta huudetaan yrittämään uudestaan ja koko porukkaa innostuu kun harjoite onnistuu.

Pelit ovat kovaa painamista alusta loppuun, kukaan ei ole koskaan luovuttanut muuten kuin viimeisillä sekunneilla jos tulos on jo ratkennut. Kaikki pelataan loppuun, maalivahti otetaan pois jos on edes teoreettinen mahdollisuus onnistua. Tärkein mitä valmentaja on huutanut - lähinnä vain harkoissa sillä peleissä meuhkaavat vain vanhemmat - on "shoot shoot" eli vedä vedä! Ehkä vähän liikaakin sillä turha jyrkästä kulmasta on ampua jos maalin edessä on kaveri vapaana... No syöttely on sellaista hienostelua vielä näillä että ollaan todella yllättyneitä ja iloisia kun joku edes yrittää syöttää :)

Yllä 04-junnumme eroaa väritykseltään kohtalaisen hyvin muista pelaajista, lainassa sentään ison veljen "oikean väriset" sukat.

Ja tässä meidän 02 taistelee "koko vastustajajoukkuetta" vastaan - pelin tuloksena tuli täysi pistepotti kotiin ja tehopisteet 1+1!

Hyvin päästiin alkuun :)

Pelaajasiirrot tehty!

Pelaajien viralliset siirrot olivatkin sitten monimutkaisempi prosessi mitä osasin odottaa... Ensin ostettiin lisenssit USA Hockeyltä ja sitten heille piti tehdä siirtoilmoitus. Ilmoitin myös vanhalle kotiseuralle, joka vei asian eteenpäin Suomen jääkiekkoliitolle. Siirtomaksu oli 50e per pelaaja eli meidän kahden kohdalla meni satanen.

Kun lopuksi oli nimet ja leimat papereissa niin nyt voidaan sanoa että päästään vihdoin edustamaan uutta seuraa heidän väreissään. Muutamien harjoitusten myötä kumpikin asetettiin ns B-joukkueeseen joissa paikallinen uusi ura alkaa.

Ehkäpä Peewee B -joukkueen kahden ottelun voittoputki saa jatkoa uuden suomalaisvahvistuksen myötä? Mene ja tiedä...

House team

Kun ensi kertaa googlailin näitä paikallisia lätkäjoukkueita eteen melkein joka kerta sattui termi "house team". Ihmettelin että mikäs se tämmöinen oikein on ja itse asiassa ensimmäinen arvaus oli että tämä olisi seuran edustusjoukkue, se kovin ja karskein kaikista! No ei todellakaan ole, vaan päinvastoin House team pelaa (tai ehkä "pelailee") omassa hallissa tai lähellä sijaitsevilla kentillä. Oma rajallinen ymmärrykseni on vielä se että joukkue kenties tyypillisesti harjoittelee viikolla about kerran ja sitten pelaa viikonloppuisin. Eli sellaista kivaa harrastuskiekkoa... No korjaan sitten jos tarvii kun pääsen paremmin asiaan sisälle.

Näiden vastapainona on Travel teamit ja kuten nimi enteilee joukkue reissaa ympäri ämpäri - no ehkä matkat junnuilla on melkoisen kohtuullisia mutta kaipa tuossa tulee äkkiä useamman tunnin ajo toiseen kaupunkiin. Ja eiköhän variaatioita löydy joka lähtöön noiden väliltä. Itse kuvittelisin myös että House team tosiaan harrastaa ja Travel team kilpailee - toivottavasti ei sentään hampaat irvessä mitä on joskus nähty kotomaassa :)

Worcester Sharks

Huomasin sattumalta että lähialueellamme on Bruinsin lisäksi AHL-joukkue Worcester Sharks ja kuten nimestä voi päätellä se on San Jose Sharksien farmijoukkue. Pelaavat meistä sisämaahan päin sijaitsevassa Worcesterissa - täytyypä joskus käydä katsomassa pelejä kun liputkin on $20-30 Bruinsin parin sadan sijaan. Onhan tuolla NHL-tason (tai "wannabe") pelaajia varmaan koko joukkue. Lisäksi maalivahtikin on suomalainen Harri Säteri - minulle entuudestaan tuntematon suuruus...

No eipä siinä mitään, onhan täällä lätkää joka nurkan takana. Useamman lätkäpojan isänä kiinnosti heti huomata Worcester Junior Sharks mistä löytyy useamman tason ryhmää. Ainakin näin aluksi taidetaan jättää väliin kun matkaa hallille tulisi jotain 50km. Peewee-tasolla pelaavat konfiguraatiolla AAA, AA ja 2 x A -joukkueet, joten aika alhaalla noillakin on painopiste tasojoukkueissa. Suomessa kun yleensä näyttäisi olevan enemmän tunkua tuonne AAA-tasolle ja pääasiallisesti suuremmat seurat kuten meille tuttu Blues Jr pelaa kaikilla tasoilla. Toki esim pk-seudulla pelaajia on paljon ja monilla ryhmiä eri tasoilla.

Lisenssi

Pojat on nyt rekisteröity USA Hockeyn kautta mistä saadaan kansallinen pelaajalisenssi (tai varmaan näiden mielestä globaali kun mukana ilmeisesti myös Kanada) ja sen lisäksi samalla liityttiin osavaltion systeemiin eli Massachusetts Hockeyn piiriin. Tuota kautta tulee perusvakuutus kuten Suomessa ja tämän kautta vasta voi liittyä joukkueeseen, mikä meillä siis varmaan tuo paikallinen seura, ainakin toistaiseksi.

Vihdoin alkaa tapahtua!

Tänään tuli vihdoin otettua konkreettinen ensiaskel tässä meidän perheen junnujen jenkkilätkäharrastuksessa! Kävin katsomassa alueemme paikallisjoukkueen (CCYH) peliä Burlingtonissa, ideana tutustua joukkueen tasoon. Näin lienee parempi aloittaa kuin meilailemalla tuntemattomille valmentajille jne. Ja hyvä että kävin paikanpäällä sillä totesin tämän "PeeWee B" -joukkueen olevan melkoisen heikkotasoinen - eikä sen takia että hävisivät pelinsä isäntäjoukkuetta vastaan, vaan ihan perustaitojen perusteella. Siis nätisti sanottuna mistään huippulätkästä ei ollut kyse.

Jenkeissä tasot menevät hieman eri periaatteella kuin Suomessa, lienee helpoin tsekata ensin wikipedian artikkeli aiheesta: http://en.wikipedia.org/wiki/Minor_ice_hockey#United_States jotta pääsee ns kärryille miten homma toimii rapakon toisella laidalla. Meidän 11-vuotias siis osuu tuohon Peewee-ryhmään missä kaksi ikäluokkaa pelaa sekaisin tasoryhmien mukaan.

Ajattelin toki että kun H on juuri täyttänyt 11 vuotta niin tuo heikompi / nuorempi Peewee B -porukka olisi sopiva ja kävin katsomassa heidän peliään.

Oh no, uskaltaisinko sanoa että tämä peli olisi Suomessa ehkä A-tason peli...? Pelaajilla oli toki hurja into ja yritys, mutta luistelutekniikka, mailankäsittely, henk koht taito, syötöt jne olivat melko heikolla tasolla. Peli oli lähinnä koheltamista....

Täytyy toki muistaa että kyseessä on paikallisjoukkue missä kai lähinnä "harrastetaan" lätkää mutta silti tämän päivän U20-maailmanmestaruuden siivittämänä täytyy myöntää että perusjunnulätkä taitaa Suomessa olla tosi hyvällä tasolla, sillä tyypillisesti vastaava joukkue (ns pikkukaupungin porukka) kotimaassa on melkoisen hyvä kun kaikki "taitavat" ja "vähemmän taitavat" lapset pelaa yhdessä ryhmässä. Tuossa pelissä en nähnyt ensimmäistäkään ns taitavaa pelaajaa, yhden luistelu sattui silmään että on ihan ok, mutta muuten tuli mieleen että "voi ei...".

Jännityksellä siis odotetaan että pojat saapuu tänne USAan ja saadaan heidät jäälle ja hakeutumaan oikean tasoisiin peliryhmiin!